Tämän kuukauden numerossa pääsen kokeilemaan vuokramailoja vieraskentällä, pelaamaan padelia ja kokemaan vauva-arjen aikatauluhaasteita – kaikki tämä tietenkin sähköpyörän välityksellä.
Työmatkapyöräily on osoittautunut ajallisesti haasteelliksi. Vaimoni palattua äitiyslomalta töihin aluksi osa-aikaisena olen hoitanut tytärtämme kotona arkiaamut. Myöhäinen töihin lähtö ja tyttären vieminen aamulla vaimolle hänen työpaikalleen ovat vaikeuttaneet sähköpyörän käyttöä työmatkoilla. Onneksi pyörällä voi mennä muuallekin kuin töihin.
Golfaamisen lisäksi pelailen lähes viikoittain padelia. Yleensä enemmän talvella sisäkentillä, mutta tänä kesänä on tullut pelailtua myös pääkaupunkiseudun ulkokenttiä. Ensimmäinen kokeilu oli Hernesaaressa sijaitseva PadelCenter Helsinki, jonne on kotoa reilut 15 kilometriä.
Tässä välissä lienee hyvä kertoa, mitä padel on. Vaikka kyseessä on joidenkin lähteiden mukaan maailmalla yksi nopeimmin kasvavista lajeista, ei se ole vielä sellaisessa asemassa, että sen nimi kertoisi ihmisille jotain samalla tavalla kuin vaikkapa golf tai tennis. Esimerkiksi Espanjassa laji on toiseksi suosituin urheilulaji jalkapallon jälkeen.
Padel on mailapeli, jossa yhdistyvät tennis ja squash. Pelikenttä näyttää tenniskentältä, mutta se on pienempi ja sitä ympäröivät läpinäkyvät seinät. Padelia pelataan nelinpelinä ja pisteenlasku ja säännöt yleisesti ovat tenniksestä tuttuja. Nopeatempoisessa pelissä saa hyödyntää osittain kenttää ympäröiviä seiniä.
Padel on helposti aloitettava peli – ja olenpa padelkentillä törmännyt useaan tuttuun golfariinkin! Osallistuin myös alkukesästä Padel Club Finlandin järjestämään golfin ja padelin yhdistävään kilpailuun, jossa pelattiin ensin Hirsalassa pari-scramble ja sitten Suomenojalla padelia samoilla pareilla. Joukkueeni ei pärjännyt, mutta saimmepahan lohdutuspalkintona pötkölliset padel-palloja!
Ensimmäinen ulkopelikokemukseni oli siis Helsingin Hernesaaressa, jonne poljin Husqvarnallani. Aikaa meni noin 35 minuuttia ja maisemat Espoon saaristossa pyöräillessä tutut mutta älyttömän kauniit. Pyöräillessä niitä ehtiikin ihailla paremmin kuin autoillessa. Puhumattakaan metrosta, jonka avaaminen on vienyt minulta mahdollisuuden ihailla saaristomaisemia yhtä usein. Aiemmin bussin ikkunasta pääsi ihailemaan merellistä Espoota.
Padelia varten ei tarvitse samanlaista välinearsenaalia kuin golfiin. Maila on melko pieni – pienempi kuin tennismaila – joten se mahtuu hyvin reppuuni kenkien, pallojen ja juomapullon kanssa. Erinomainen pyöräilykohde siis!
Aurinkoisena ja lämpimänä iltana Hernesaaressa pelatun padelin ja jälkipelien jälkeen olin aika puhki – ja edessä olisi vielä yli puolen tunnin polkeminen kotiin. Akun varaus näytti melko pientä, joten en pystyisi koko matkalla edes hyödyntämään suurinta Boost-tehoa. Olin tämän toki ennakoinut jo menomatkalla, jossa olin säästellyt akkua, mutta en tarpeeksi.
Kuinka ollakaan akun varaus riitti antamaan suurinta tehoa koko kotimatkan ja pääsin leppoisasti polkemaan kotiin ilman suurempia ponnistuksia. Kyllä on helppoa! Sähköpyörän näyttö antaa aika usein virheellisen kuvan akun varaustilanteesta, ja akku kestää usein pitempään kuin mitä näyttö kertoo jäljellä oleviksi kilometreiksi. Parempi tietty näin päin.
Toinen sähköpyöräpadelreissuni kohdistui hieman lähemmäs Padel Helsingin ulkokentälle Lauttasaareen – jossa myös törmäsin golfin parista tuttuun ihmiseen! Reilu 10 kilometrin matka sujui suotuisasti, vaikka kotimatkalla ripottelikin vettä. Melko viileä kyllä tulee, kun painelee sähköpyörällä golfpikeessä vesisateessa!
Lisää vuokramailakokeiluja
Toinen vuokramailakierrokseni suuntautui Sarfvikiin. Lähdin töistä ennen puolta päivää ja lounastin kotimatkalle osuvassa Sarfvikissa ennen kierrosta. Sarfvikin portista oli jotenkin kyllä hassun tuntuista ajaa polkupyörällä.
Ensimmäisellä vuokramailakierroksellani oli yllättävän vaikea saada lyöntipituuksista kiinni. Vuokramailoilla pelaaminen oli muuten oikein miellyttävää ja esimerkiksi gap wedge toimi paremmin kuin omani, mutta lyöntimitoista en saanut otetta. Lyönnit tuntuivat lentävän vuokramailoilla paikoin jopa parikymmentä metriä omia mailojani pidemmälle, mutta ei aina tai kaikilla mailoilla. Pitäisiköhän lähteä mailaostoksille tai fittaukseen?
Sarfvikin mailoilla löin myös pidempiä lyöntejä. Vuokramailat tulivat melko kalliiksi, koska bägiin kuuluneet ”utility”-raudat (tai ”Driving Ironit”) kolahtivat kuin käpy takaraivoon. Kuinka helppoa pelaaminen niillä onkaan! Pallo lentää pitkälle ja suoraan vaikka mitä tekisi. Seuraavalle kierrokselle pitikin ottaa Diswest Golfista omaan bägiin demona muutaman satasen maksava maila, jolla tein melkein holarin 200-metrisellä par-kolmosella. Kallista lystiä tuo mailojen testailu…
Sarfvikiin vein myös tarakalla oman putterini ja draiverini. Vuokrabägiä palauttaessani omat mailat piti laittaa hetkeksi kaverin bägiin odottamaan kotiin lähtöä. Kaveri lähtikin klubilta aiemmin ja jätti mailat toisen kaverin bägiin. Viikkoa myöhemmin hain mailat takaisin bägiini Hirsalan huoltohallilta. Toiminta ei ole täysin aukotonta, mutta eiköhän tässä virheistä pääse oppimaan parempia käytäntöjä.
Kotimatkalla Sarfvikista koin ensimmäisen ikävän sähköpyöräyllätykseni. Akku nimittäin loppui. Raskaan golfkierroksen jälkeen olisin kyllä kaivannut kaiken tehon, mitä pyörällä oli antaa, mutta sen sijaan sainkin jäljellä olleet rippeet. Olisihan tuo tietty ollut ennakoitavissa.
Vaikka sähköpyöräily ei ole liikuntaa raskaimmasta päästä – tai ehkä juuri siksi – myös urheilukentille on mukava pyöräillä. Itse urheilusuoritukseen verrattuna matka ei ole yhtä tehokasta liikuntaa, mutta jos vaihtoehtona on autoilu golf- tai vaikka padel-kentälle, on sähköpyörä liikuntaa ja terveyttä ajatellen valtavan paljon parempi vaihtoehto.
Projektista
Kirjoittaja on Hirsala Golfin palvelupäällikkö, joka huolestui vuoden 2018 ilmastoraportista ja innostui Meri-Teijo Golfin esimerkistä Hiilineutraali golfkenttä -hankkeessa. Kirjoittaja toivoo, että projekti onnistuu osoittamaan sähköpyöräilyn olevan varteenotettava vaihtoehto kohtuullisen matkan päässä golfkentältä (tai töistä) asuville.
Projektissa kumppanina toimii sähköavusteisten polkupyörien maahantuoja Electrobike, jonka myymälä löytyy Vantaan Tammistosta, minkä lisäksi Electrobiken maahantuomia pyöriä myydään useissa Dealer-myymälöissä ympäri maan. Electrobike on vuonna 2009 perustettu suomalainen yritys, joka tarjoaa maan kattavimman valikoiman laadukkaita sähköavusteisia polkupyöriä sekä niiden oheistarvikkeita ja huoltopalveluita asiantuntevalla otteella. Electrobike tuo maahan Husqvarnan, R Raymonin, Kreidlerin, E-Bike Manufakturin ja Boostbiken sähköavusteisia polkupyöriä. Tutustu yrityksen palveluihin osoitteessa www.electrobike.fi.
Comments