Voisi kuvitella, että nykyään Yhdysvaltojen presidentin vaatimuksena on golfharrastus. Edellinen presidentti, joka ei pelannut golfia oli nimittäin Jimmy Carter, joka jätti Valkoisen talon tammikuussa 1980. Viimeiset 40 vuotta Yhdysvaltain istuva presidentti on ollut myös golfaava presidentti. Viimeisimpien kuuden presidentin lisäksi myös moni muu pelasi golfia.
Tämä artikkeli ei käsittele Donald Trumpia. Tosin, kun tänä päivänä puhuu presidenteistä ja golfista, ei voi välttyä Yhdysvaltojen istuvan presidentin Donald Trumpin mainitsemiselta, vaikka kuinka haluaisi. Sen jälkeen, kun hän presidentinvaalikampanjassaan totesi toistuvasti, ettei hänellä presidenttinä olisi aikaa tai halua pelata golfia, hänen on laskettu käyttäneen 130 miljoonaa euroa verorahoja golfaamiseen arviolta noin 250 pelatun kierroksen aikana – lähinnä omilla kentillään, joilla hän on ystävällisesti myös majoittanut valtion piikkiin koko seurueensa. Summa vastaa palkkaan verrattuna 334 työvuotta presidenttinä.
Trump on pelannut presidenttikaudellaan keskimäärin 4,6 päivän välein, vaikka vuonna 2019 hänellä oli hallinnon sulun aikana 50 päivän pelaamaton jakso. Vastaava luku edellisillä presidenteillä Barack Obamalla oli vajaa yhdeksän päivää ja George W. Bushilla noin 122 päivää. Tarkempia tilastoja kiinnostuneille löytyy aihetta varten perustetulta Trump Golf Count -sivustolta.
Mutta nyt kun se on hoidettu, voidaan keskittyä itse asiaan. Lupaan, ettei Trumpia mainita tässä artikkelissa enää. Ehkä.
Golfaavien presidenttien ensimmäinen aalto
Siirrytään ajassa taaksepäin. Ensimmäinen USA:n presidentti, joka pelasi golfia julkisesti, oli William Taft (presidenttinä 1909-1913). Myös Taft lupaili toimittajien kysymysten painostamana toistuvasti, että hän vähentää pelaamistaan, mutta vierailu golfkentillä jatkui muuttumattomana. Hänen kerrotaan pystyneen alittamaan säännöllisesti 90 lyöntiä kierroksillaan noin parinkympin tasoituksesta huolimatta. Taft kunnioitti peliä ja pelasi kaikki reiät loppuun asti kirjaten eräälläkin kierroksellaan kaikki samassa bunkkerissa ottamansa 12 lyöntiä, vaikka pelikaverit vaativatkin alhaisemman tuloksen kirjaamista.
Taftia ennenkin Valkoisessa talossa oli golfareita ja ensimmäisen golfaavan presidentin uskotaan olleen William McKinley (1897-1901), joka ei kuitenkaan golfannut julkisesti, koska hän pelkäsi maineensa kärsivän tiedosta, että hän pelaa ulkomaisten keksimää peliä. Myös jotkut muut presidentit McKinleyn jälkeen ovat pelänneet golfin vahingoittavan mainettaan, mutta heistä lisää myöhemmin. McKinleyn mukaan golf vaati paljon opiskelua ja hänellä oli liian monta muuta opiskeltavaa asiaa, joten golfille ei jäänyt aikaa.
McKinley oli kolmas Yhdysvaltojen murhattu presidentti Abraham Lincolnin (1861-1865) ja James Garfieldin jälkeen (1881-1881). McKinleyä ammuttiin vatsaan kesken yleisötapaamisen. McKinleyn jälkeen on tullut 17 golfaavaa presidenttiä ja vain neljä, jotka eivät golfanneet. Nämä neljä olivat Theodore Roosevelt (1901-1909), Herbert Clark Hoover (1929-1933), Harry S. Truman (1945-1953) ja jo mainittu James Earl “Jimmy” Carter Jr. (1977-1980).
Taftia seurasi Valkoisessa talossa ja viheriöillä Thomas Woodrow Wilson (1913-1921), jonka arvioidaan pelanneen kahden presidenttikautensa aikana reilusti yli tuhat kierrosta – lääkärinsä määräyksestä tietenkin. Jaettuna tasaisesti kahdeksalle vuodelle kyseessä on vaatimaton 125 kierroksen vuosivauhti. Historioitsija Don van Natta arvioi Wilsonin presidenttikauden kierrosten yhteismääräksi niinkin korkean luvun kuin 1600, joka tarkoittaisi 200 vuosittaista kierrosta.
Wilsonin uskotaan olleen niin innostunut golfari, ettei talvikaan pysäyttänyt häntä. Mustiksi maalauttamillaan palloilla hän pystyi pelaamaan lumessakin. Tapaamistensa aikana toimistossaan golfmailaa heiluttaneelle Wilsonille ei tainnut kierrostensa lisäksi jäädä erityisemmin aikaa kunnon harjoitteluun, koska hänen tiedetään olleen lajissa melko huono eikä hän kovinkaan usein päässyt alle sadan lyönnin. Wilson oli ensimmäinen golfaava Yhdysvaltojen presidentti, jolle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto, seuraava oli Barack Obama. Wilsonin palkinto myönnettiin Kansainliiton perustamisesta, vaikka Wilsonin harmiksi Yhdysvallat eivät liittyneet osaksi sitä.
Golfaavien presidenttien lista jatkuu Wilsonin jälkeenkin katkeamattomana, kun lyöntivuoroon Oval Officeen astui Warren Gamaliel Harding (1921-1923). Häntä ei pidetty erityisen tehokkaana presidenttinä, mutta hän oli taitava golfari, ja pelasi kaksi kertaa viikossa. Hänen väitetään jopa opettaneen koiransa Laddie Boyn noutamaan golfpalloja Valkoisen talon pihalla. Harding oli ensimmäinen presidentti, jonka mukaan nimettiin golfkenttä, TPC Harding Park San Franciscossa.
Harding vieraili ensimmäisenä Yhdysvaltojen istuvana presidenttinä Kanadassa. Hän pelasi Vancouverissa ja väsyi kuuden pelatun reiän jälkeen niin, että siirtyi suoraan 17. reiälle ja pelasi kierroksen siitä loppuun. Viikkoa myöhemmin hän kuoli San Franciscossa sydänkohtaukseen, jonka uskotaan liittyneen hänen kokemaansa äkilliseen väsymykseen golfkentällä.
Hardingin kuolemaan liittyy myös useita salaliittoteorioita, jotka epäilevät muun muassa hänen omaa puoluettaan salamurhasta, koska he häpesivät Hardingia presidenttinä. Lääkärin mukaan kyseessä oli kuitenkin korkeasta verenpaineesta johtuva sydänkohtaus, mitä tukevat hänen muut harrastuksensa, joihin lukeutuivat muiden muassa viskinjuonti, tupakointi ja valvominen myöhään. Tehottomuudestaan huolimatta Hardingista pidettiin presidenttinä – ennen kaikkea, koska hän näytti presidentiltä.
Presidenttien golfaktiivisuus hiipuu
Neljäs perättäinen golfaava presidentti Valkoisessa talossa oli John Calvin Coolidge Jr. (1923-1929), joka ampui tosin mieluummin savikiekkoja kuin golfasi. Hän golfasi lähinnä velvollisuudesta ja koska golfin suosio oli kovassa kasvussa. Vähäisen pelaamisensa takia hänen onnistui harvoin pelata reikää alle kymmenellä lyönnillä. Lähtiessään Valkoisesta talosta hänen sanotaan jättäneen jälkeensä vain golfmailat. Niistä ei tosin ollut iloa seuraavalle presidentille Herbert Hooverille, joka ei pelannut golfia.
Hooverin jälkeen virkaan astui Franklin Delano Roosevelt (1933-1945), joka edellisen golfaavan presidentin tavoin menehtyi luonnollisista syistä virassa ollessaan. Roosevelt kuoli aivoverenvuotoon 63-vuotiaana. Ennen kuolemaansa hän oli joutunut jättämään golfin jo 39-vuotiaana sairastuttuaan polioon. Golfarina Roosevelt tunnettiin pitkälyöntisenä pelaajana ja todellisena golfintoilijana.
Coolidgen jättämistä mailoista ei tosin ollut Rooseveltillekään iloa, koska hän ei presidenttiytensä aikana pelannut sairautensa takia ollenkaan golfia – mikäli Hoover edes säästi edeltäjänsä mailat seuraajalleen. Golfurallaan Roosevelt oli menestynyt ja voitti jopa klubimestaruuden lähellä perheensä kesämökkiä Campobellon saarella Kanadassa. Presidenttinä hän tuki kymmenien julkisten golfkenttien rakentamista.
Rooseveltin jälkeen virkaan astui Truman, joka ei myöskään golfannut. Näin ollen istuva presidentti ei tiettävästi pelannut kierrostakaan golfia vuosien 1929 ja 1953 välillä. Trumanin seuraajana Valkoiseen taloon valittiin pakkomielteinen golfari Dwight David Eisenhower (1953-1961), joka palautti golfin presidentin päiväohjelmaan 24 vuoden tauon jälkeen.
Golfrakentamista Valkoisessa talossa
Golfweekin viime vuosisadan golfariksi valitseman Eisenhowerin oma aktiivisuus ja ystävyys golflegenda Arnold Palmerin kanssa tekivät hyvää golfin suosiolle. ”Iken” virkakauden aikana rekisteröityneiden golfarien määrä Yhdysvalloissa kasvoi yli kaksinkertaiseksi. Hän oli Augustan jäsen ja vieraili siellä presidenttiytensä aikana 29 kertaa. Eisenhowerista käytettiin nimitystä golfer-in-chief ja hänen tapansa pelata kaksi kierrosta viikossa nimettiin 36-reikäiseksi työviikoksi.
Eisenhower pelasi kahden presidenttikautensa aikana yhteensä 800-900 kierrosta, rakennutti Valkoisen talon pihalle viheriön ja harjoitteli lähes päivittäin, mutta ei pystynyt pudottamaan tasoitustaan singeliksi. Eisenhowerin tarkkuus lyöntien laskemisessa ei ollut samaa luokkaa Taftin kanssa. Useammankin presidentin kanssa pelannut Palmer on kertonut, ettei Eisenhower koskaan kieltäytynyt annetusta putista. Eisenhower ja Palmer voittivat yhdessä hyväntekeväisyystapahtuman Eisenhowerin presidenttikauden jälkeen vuonna 1964.
Seuraavana Valkoiseen taloon muutti urheilullinen John Fitzgerald Kennedy (1961-1963). Voimakasswinginen Kennedy ei pitänyt suurta ääntä golfharrastuksestaan, koska demokraattina häntä pelotti maineensa liittäminen etuoikeutettujen lajina pidettyyn golfiin. Hän oli jopa kritisoinut edeltäjänsä golfharrastusta. Hän vähensi golfaamistaan presidentiksi tultuaan – osin myös loukkaantuneen selkänsä vuoksi – ja yritti välttää huomion kohdistumista golfharrastukseensa. Niinpä hän pelasi yleensä äärimmäisen yksityisellä Burning Treen kentällä, jossa hän pelaili siellä täällä, vain harvoin edes yhdeksää reikää peräkkäin.
Tehtyään melkein hole in onen Cypress Pointissa ennen presidenttikauttaan Kennedyn sanotaan todenneen peliseurueelleen: ”Samalla, kun te huudatte pallolle, että se menisi reikään, minä näen lupaavan poliittisen uran lähestyvän loppuaan. Jos se olisi mennyt sisään, puhuttaisiin vain siitä, miten jälleen yksi golfari yrittää Valkoiseen taloon.” Singelitasoinen Kennedy oli ollut osa Harvardin golfjoukkuetta. Dallasissa autoonsa ammuttu Kennedy oli neljäs virkakaudellaan kuollut golfaripresidentti.
Golfarien suosio Yhdysvaltojen presidenttinä jatkui, kun murhatun Kennedyn korvasi tämän varapresidenttinä toiminut Lyndon Baines Johnson (1963-1969). Johnson piti golfkenttää loistavana paikkana neuvotteluille ja keräsi kentällä muun muassa tarvittavat tukijat vuoden 1964 kansalaisoikeusliikkeelle. Johnsonin swingi ei ollut kauneimmasta päästä eikä häntä juurikaan kiinnostanut säännöt. ”LBJ” löi kentällä palloa, kunnes lyönti oli riittävän hyvä.
Skandaalit pakottavat jättämään golfin
Vuodesta 1933 alkanut golfareiden putki sai Johnsonin jälkeen vielä jatkoa parin presidentin muodossa. Eisenhowerin varapresidenttinä toiminut Richard Milhous Nixon (1969-1974) otti mallia aiemmalta isännältään. Nixonin väitetään aloittaneen golfin varapresidenttiaikanaan päästäkseen presidentti Eisenhowerin suosioon. Hän opiskeli peliä perusteellisesti ja harjoitteli usein. Nixonin tiedettiin huijaavankin toisinaan.
Nixonin tasoitus oli 12, mutta hän ei ollut yhtä hyvä kuin olisi halunnut olla. Hän oli rakennuttanut kotiinsa Kaliforniaan kolmereikäisen kentän, mutta joutui Watergate-skandaalin ja Vietnamin sodan hankaloittaman toisen virkakautensa aikana jättämään golfin kokonaan. Hänen sanotaan lopettaneen golfin pelattuaan ensimmäisen kerran 79 lyönnin kierroksen. Skandaalien ryöpyttämä Nixon erosi virastaan Yhdysvaltain presidenttinä – ehdittyään ensin poistattaa Eisenhowerin viheriön Valkoisen talon pihalta.
Nixonin erottua hänen varapresidenttinsä Gerald Rudolph Ford Jr. (1974-1977) astui presidentiksi. Urheilullinen ja pitkälyöntinen Ford onnistui eräässä näytösottelussa Pinehurstissa lyömään heti ykköstiillä pidemmälle kuin hänen ryhmässään pelanneet Arnold Palmer ja Gary Player. Ford onnistui pelaamaan alle 90 lyönnin kierroksia, vaikka hänet tunnettiin joidenkin pro-am-kilpailuissa karkailleiden lyöntiensä vuoksi epävarmana pelaajana. Häntä pidettiin yleisesti kömpelönä ihmisenä, mutta hän oli taitava golfari, vaikka hänellä oli golfturnauksissa tapana osua lyönneillään katsojiin. Hänen kerrotaan sanoneen: ”Tiedän, että olen kehittynyt golfissa, koska osun harvemmin katsojiin.”
Ford oli ensimmäinen presidentti, josta tuli USGA:n jäsen, tietenkin juhlallisin menoin Valkoisessa talossa. Hän oli myös kunniapuheenjohtajana vuonna 1994 järjestetyssä ensimmäisessä Presidents Cupissa, jossa Yhdysvaltain golfjoukkue kamppailee muuta maailmaa vastaan Ryder Cup -henkisessä taistossa. Taftin tavoin Fordkaan ei vastaanottanut annettuja putteja ja Palmerin mukaan Ford yritti golfissa enemmän kuin kukaan muu presidentti.
Fordin jälkeen Valkoiseen taloon valittiin Jimmy Carter, joka on tällä hetkellä 95-vuotiaana vanhin elossa oleva Yhdysvaltain presidenteistä. Presidenttikautensa jälkeen hän on omin käsin auttanut rakentamaan yli 4000 kotia hädänalaisille ihmisille 14 maassa. Koko ikänsä aktiivisesti urheillut Carter liikkuu edelleen säännöllisesti muun muassa uimalla, mutta hän ei koskaan pelannut golfia toisin kuin hänen seuraajansa.
Toistaiseksi katkeamaton golfarien virta alkaa
Voimakaslyöntinen Ronald Wilson Reagan (1981-1989) ei hänkään tosin pelannut kovin paljoa, arviolta vain kymmenkunta kertaa presidenttiytensä aikana. Hän joutui eräällä harvoista kierroksistaan hyökkäyksen kohteeksi, kun aseistautunut mies tunkeutui Augustaan Reaganin ollessa kentällä, ja otti pankkivankeja vaateenaan päästä puhumaan presidentille, jonka virkaanastumisen jälkeen hyökkääjä oli menettänyt työnsä, isänsä ja vaimonsa.
Tätä pidetään surullisesti Reaganin merkittävimpänä hetkenä golfkentällä. Reaganin vähäinen pelimäärä tarkoitti keskinkertaista pelitasoa. Parhaimmillaan hän pelasi yli 90 lyönnin kierroksia, mutta hänen sanotaan nauttineen golfista. Reagania seurasi tämän ja monen muun presidentin tavoin golfoppeja Burning Treen pitkäaikaiselta prolta Max Elbiniltä ottanut George Herbert Walker Bush (1989-1993).
Bush oli syntynyt perheeseen, jossa oli poikkeuksellisen laajat golfperinteet. Hänen äitinsä isä George Walker oli USGA:n puheenjohtaja ja perusti The Walker Cupin, joka on parittomina vuosina pelattava reikäpeliottelu Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian ja Irlannin välillä. Bushin isä Prescott Bush toimi myös USGA:n puheenjohtajana. Presidentti Bush valittiin golfin Hall of Fameen, mutta ei pelitaitojensa (tasoitus 11), vaan golfinnostuksensa vuoksi.
Bushille oli tärkeää pelata nopeasti ja yli kolmetuntiset kierrokset olivat hänelle liikaa. Hän pelasi kerran nelihenkisessä ryhmässä 18 reikää tunnissa ja 51 minuutissa ja joidenkin lähteiden mukaan hän on pelannut kierroksen nopeimmillaan tunnissa ja 24 minuutissa. Hänen nopeaa peliään kutsuttiin aerobiseksi golfiksi. Presidenttiytensä jälkeen Bush pelasi useissa golfturnauksissa ja ystävystyi tunnettujen ammattilaisgolfarien kanssa. Bush asennutti Nixonin poistaman viheriön takaisin Valkoisen talon pihalle.
Vanhemman Bushin jälkeen Valkoiseen taloon valittiin William Jefferson ”Bill” Clinton (1993-2001), joka ei ollut turhantarkka golfin sääntöjen suhteen. Ehkä sama suhtautuminen peilautui hänen muuhunkin elämäänsä… Hänellä oli kuitenkin positiivinen vaikutus golfin mielikuvaan ennen kaikkea siksi, että hän sai sen näyttämään niin hauskalta. Clinton siirrätti edeltäjänsä henkiin herättämän puttiviheriön Valkoisen talon pihalla uuteen paikkaan lähemmäs Oval Officea. Uudistetun viheriön suunnitteli Robert Trent Jones Jr., joka on myös suunnitellut Ruuhikoski Golfin Seinäjoella. Valkoisen talon alkuperäisen viheriön suunnitteli Eisenhowerille vanhempi Robert Trent Jones.
Clinton arvioi itse pelanneensa noin 400 kierrosta presidenttiytensä aikana. Golfista suuresti nauttinut presidentti otti usein mulliganeja – riippumatta siitä, missä kohtaa kenttää hän oli. Ne saivat nimenkin, billigan. Clinton oli Kennedyn tavoin demokraattipresidentti, mutta hän ei välittänyt siitä, kuka hänet näki kentällä. Ehkä hänen hauskanpitonsa teki golfista helpommin lähestyttävän lajin kuin mitä se oli ollut Kennedylle yli 30 vuotta aiemmin.
Nuorempi Bush pelasi yllättävän vähän
Vuosituhannen ensimmäinen uusi presidentti George Walker Bush (2001-2009) oli erinomainen urheilija, mutta hän ei ollut yhtä sitoutunut golfari kuin isänsä ja muut sukunsa miehet ennen häntä. Isänsä tavoin hän kuitenkin piti nopeasta pelistä. Virkavuosinaan nuorempi Bush pelasi vain 24 kierrosta, kunnes jätti pelin julkisesti. Presidenttinä tasoituksella 15 pelannut Bush joutui Nixonin tavoin lopettamaan golfaamisen presidentillisten kiireiden vuoksi.
Irakin toinen sota vei hänen kaiken aikansa, mutta myös hänen saamansa kritiikki kommenteistaan golfkentällä saattoivat vaikuttaa asiaan. Eräässä haastattelussa hän sanoi: ”Pyydän kaikkia kansakuntia tekemään kaikkensa näiden terroristien pysäyttämiseksi. Kiitos. No niin, katsokaas tätä draivia”, mitä ei tietenkään katsottu ihan hyvällä. Hän palasi kahden presidenttikautensa jälkeen takaisin viheriöille ja paransi peliään laskien tasoituksensa singelilukuihin. Hän on kertonut pelanneensa Augustan 77 lyönnillä.
Nuoremman Bushin jälkeen Valkoiseen taloon valittu Barack Hussein Obama II (2009-2017) sai usein kritiikkiä runsaasta golfaamisestaan, vaikka hänen kierrosmääränsä jäivätkin montaa edeltäjäänsä – tai seuraajaansa – pienemmiksi. Paljon hän toki pelasi, keskimäärin 42 kierrosta vuodessa. Obaman presidenttikauden kokonaiskierrosmäärä oli pienempi kuin hänen edeltäjiensä Clintonin, Eisenhowerin ja Wilsonin. Busheista poiketen Obaman pelirytmiä on kuvattu hitaaksi. Noin 13 tasoituksella pelannut Obama pelasi jopa kuusituntisia kierroksia.
Ainoastaan Obaman edeltäjä George W. Bush, joka pelasi keskimäärin vain kolme kierrosta vuodessa, on puolustanut Obaman golfharrastusta todeten, että kyllä presidentinkin pitää voida rentoutua. Sen sijaan Obaman seuraaja Trump (anteeksi), jonka ennustettu keskiarvo on 91 kierrosta vuodessa, on kritisoinut Obamaa rajusti tämän golfaamisesta. Monista kollegoistaan poiketen Obama suosi puolustusvoimien kenttiä eikä pelannut juurikaan yksityisillä kentillä. Obama oli ensimmäinen vasenkätinen golfaripresidentti.
Otetaan lupauksistani huolimatta vielä tarkempi yhteenveto istuvan presidentin Donald John Trumpin (2017-) golftavoista. Trump on todennäköisesti taitavin golfanneista presidenteistä. Alle kolmosen tasoituksella pelaava Trump on opetellut hyvin toistettavan swinginsä itse ja voittanut 19 klubimestaruutta. Trump on mukana golfissa muutenkin kuin harrastajana ja hän omisti ennen presidenttiyttään 17 kenttää ympäri maailman. Trump kutsuu Mar-A-Lagon kenttää Floridassa ”eteläiseksi Valkoiseksi taloksi”, koska hän vierailee siellä niin usein.
Comments